Tarinoita pienten tunteiden tueksi
Lempeä alku keskustelulle.
Hahmot auttavat perheitä puhumaan arjen tunteista. Pysähtykää kiinnostavaan hetkeen ja kysy: ”Miltähän tästä ystävästä tuntuu?”
Kuuntele vastausta tekemättä tarinasta koetta. Lapsi saattaa huomata jotakin aivan muuta kuin sinä.
Voit jakaa myös oman ajatuksesi: ”Minä taitaisin haluta ystävän viereeni.” Pidä keskustelu lempeänä ja jätä tilaa ihmettelylle.
Aloita hahmosta
Metsäystävää koskevaan kysymykseen voi olla helpompi vastata kuin itseä koskevaan. Kokeile: ”Mitä huomaat hänen ilmeestään?” tai ”Mitä hän toivoisi ystävän sanovan?” Pidä keskustelu avoimena, sillä lapset voivat tulkita saman kohtauksen eri tavoin.
Anna tunteelle nimi
Voit ehdottaa sanaa vaatimatta sitä: ”Mietin, onkohan tämä ystävä pettynyt.” Lapsi voi valita huolestuneen, vihaisen tai yksinäisen. Kysy, mikä kuvassa tai tarinassa herätti ajatuksen, ja anna mielipiteen muuttua seikkailun edetessä.
Jätä tilaa hiljaisuudelle
Jokaisella sivulla ei tarvitse kysyä eikä jokaista kohtausta liittää lapsen elämään. Joskus pelkkä tarinan jakaminen riittää. Jos aihe tuntuu hankalalta, seuraa lapsen tahtia ja jatka eteenpäin; sama kirja odottaa toista päivää.
Vie yksi ystävällinen ajatus päivään
Valitkaa lukemisen jälkeen pieni arkinen teko: kutsukaa joku leikkiin, tarjotkaa apua tai istukaa ystävän viereen. Nämä ovat perheiden keskustelunavauksia, eivät lupaus lapsen tunteiden tai käytöksen muuttumisesta. Keskittykää kuuntelemiseen ja yhteiseen aikaan.